Historia
Tiibetinspanieli on aina ollut erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin vahtikoirana. Se seisoi luostareiden muureilla, ja aina kun muukalainen lähestyi, se antoi hälytyksen munkeille. Vielä nykyäänkin tiibetinspanielit usein etsivät itselleen korkean paikan mistä voi tähystellä ympäristöä.
Tarinan mukaan tiibetinspanielilla oli myös tehtävänä pyörittää tassuillaan rukouspöydän rukousmyllyä. Tiibetinspanieli oli pyhä koira, joten sitä ei myyty, mutta sen sijaan sen sai lahjoittaa suurena kunnian osoituksena.
Ensimmäinen tunnettu tiibetinspanieli joka tuotiin englantiin oli luultavasti Lhasa, jonka Frank Wormald toi Tiibetistä vuonna 1905. Tohtori Greig, joka tunnetaan tiibetinterrierinkasvattajana, toi 1920-luvulla monta tiibetinspanielia Eurooppaan.
Tiibetinspanieli on pieni koira, joten se voi olla hyvinkin pitkäikäinen. Jotkut yksilöt voivat elää jopa 17- tai 18-vuotiaiksi.
[muokkaa]Ulkonäkö
Turkki on kasvoissa ja raajojen etuosassa lyhyt, muualla rungossa kohtalaisen pitkä ja melko rungonmyötäinen. Korvissa, eturaajojen takaosassa, hännässä ja pakaroissa turkki on pidempi ja tuuheampi. Nartuilla on yleensä vähemmän karvaa kuin uroksilla. Tiibetinspanielille kaikki värit ja väriyhdistelmät ovat sallittuja, paitsi maksanruskea. [2] Turkki kaipaa harjausta n. kerran viikossa tai kahdessa takkuuntumisen välttämiseksi.
[muokkaa]Luonne ja käyttäytyminen
Tiibetinspanieli on luotettava pieni vahti- ja sylikoira. Rodun edustajat ovat aktiivisia, eläväisiä, iloisia, uteliaita ja älykkäitä. Tiibetinspanielit kiintyvät perheeseensä, eivätkä yleensä ole kovin haukkuherkkiä. Ne tulevat hyvin toimeen lasten kanssa, mutta koirien ja lasten leikkejä tulee kuitenkin valvoa. Tiibetinspanielit eivät myöskään tarvitse kovin paljoa liikuntaa, joten ne sopivat myös vanhusten seuralaisiksi. Usein liikunnaksi riittää pelkkä päivittäinen lenkitys. Pienen kokonsa vuoksi ne sopivat hyvin myös kerrostaloasuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti